Edvard Grieg – Haugtussa Laulu 8. Gjaetle -joella

Laulusarja päättyy, Ingrid istuu Gjaetle joen rannalla pohtimassa elämäänsä ja murehtimassa päättynytttä rakkauttaan. “Haluan levätä” hän huokaa.

Schubertimainen puronvirtauslaulu on pitkä ja tuntuu päättymättömältä. Laulajalle laulu on todella haasteellinen opittava. Säkeistöt ovat samankaltaisia ja Ingridin tunteet vaihtelevat. Hän haluaa unelmoida, muistaa ja unohtaa. Vaikuttaa siltä, että puro on Ingridille vanha ja rakas ystävä, jonka kanssa hän on tottunut jakamaan elämän ilot ja surut.

Tuntuu selvältä, että Ingrid on tullut puron rannalle aikeissa lopettaa elämänsä. Viimeisessä säkeistössä hän anelee: “anna minun sulkea silmäni”. Puron vääjäämätön virtaaminen saa näin todella kohtalokkaan merkityksen. Tutun puron syliin on helppo heittäytyä viimeisen kerran.

Jos ei tunne Arne Garborgin runosarjaa niin itsemurha tuntuu päättävän tämän matkan. Toisin kuitenkin on. Matka on vasta alussa. Synkimmillä hetkillä puron varrella Ingridin kuollut sisar ilmestyy ja vie Ingridin matkalle tuonpuoleisiin, maan alle. Siellä Ingrid saa tutustua synteihin ja rangaistuksiin, kuten Danten helvetissä.

Haugtussa tarkoittaa “maa alla vieraillutta”. Kokemuksen jälkeen Ingridistä tulee Haugtussa, Wagnerin oopperoiden Erda, näkijä. Näkijänä Ingrid saavuttaa arvostetun aseman yhteisössään. Ja vanhalla iällään laulaa muistelmansa Arbe Garborgin ja Edvard Griegin avustuksella kaikkien maailman ihmisten kuultavaksi.

Tässä vielä tunnelmointia Kirsten Flagstadin tapaan. Kaikista levytyksistä suosittelen juuri Flagstadin levytyksiä, sillä hän on mielestäni parhaiten oivaltanut Ingridin iän ja tapahtumien välisen suhteen sekä myös kertojan roolin joissakin sarjan lauluissa.

Edvard Grieg – Haugtussa Laulu 7. Paha päivä

Tuli sunnuntai, jolloin piti tavata Gjaetarstovan luolassa.

Poika ei tullutkaan.

Laulusarja tunnehuippu saavutetaan tässä laulussa. Sarjan yleisesittelyssä kerroin, että laulusarjalla on kaksi kertojaa, Ingrid itse ja kertoja. Nyt on äänessä kertoja, mikä on erinomaisen hyvä asia, sillä laulu vie todella helposti mennessään itkuiseen tunnelmaan, josta olisi vaikea päästä ylös jatkamaan seuraavan laulun laulamista. On helpompaa katsella Ingridin epätoivoista odotusta ja tuskan kasvamista kuin itse kokea sitä.

Laulu huipentuu sanoihin: “nyt hän voi kuolla, hän menetti rakkaansa”. Viimeiset sanat ennen laulua, jossa Ingrid siirtyy puron rannalle kohtalokkaan ratkaisun äärelle.

Tyttö laskee päiviä ja tunteja ja ikäviä iltoja,
kunnes tulee sunnuntai; poika on vakaasti luvannut,
että vaikka tunturilla sataisi pieniä kiviä,
he tapaisivat siellä vuohipaimenen majalla.
Mutta sateinen sunnuntai tulee ja menee,
tyttö istuu yksin itkemässä pensaan suojassa.

Kuin haavoittunut lintu, jonka lämpimän siiven alta
noruu verta kuumien kyynelten lailla,
tyttö vetäytyy vuoteeseen sairaana ja vapisevana
ja vääntelehtii koko yön itkien katkerasti.
Hänen sydäntään raastaa ja poskiaan polttaa.
Nyt hän on kuoleman oma; hän menetti rakkaansa.

Käännös: Riitta Bergroth

Ingridin murheeseen eläytyy Ann-Sofie von Otter

Edvard Grieg – Haugtussa Laulu 6. Killingdans

Ingridin elämä on muuttunut. Rakkaus on saanut hänet iloitsemaan ja tanssimaan. Myös paimenen työ on muuttunut hauskaksi leikiksi, kun on joku, jota ajatella ja odottaa.

Kuudes laulu on lähes mahdoton kääntää. Siinä hypitään, pompitaan ja temmelletään. Kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat kevyttä ja leppoisaa hyppelyä. Kolmannessa säkeistössä tulee jo painokkuutta, lempeää tönimistä ja pieniä suukkoja. Ingrid kuvittelee, miltä tuntuisi, jos poika olisi lähellä. Pyörittäisiin, liideltäisiin ja hihkaistaisiin tra-la-la…

Klassisessa laulurepertoaarissa on aika vähän lauluja, jotka ovat aidosti ja yksinomaan iloisia. Kilintanssi on aurinkoinen laulu, jota on todella ilo laulaa. Haastetta tulee konsonanteista. Mitä paremmin ne saa esille, sitä hienompi laulusta tulee.

Tässä iloittelee Ann-Sofie von Otter

 

Edvard Grieg – Haugtussa Laulu 5. Rakkaus

Nuorukaisella on varaa pörhistellä. Tyttö on hulluna rakkaudesta häneen, lumottuna kuin lintu häkissä. Poika tietää, että lintu ei tahdokaan vapauteen ja siksi hän voi kulkea rehvakkaana.

Laulussa Elsk Ingrid laulaa omasta mielettömästä rakkaudestaan Joniin. Ingrid ei näe mitään, eikä osaa ajatella mitään muuta kuin nuorta rakastettuaan.

“Voi, sitoisitpa minut tiukoin sitein,
sitoisitpa minut niin, että siteet polttelisivat!
Voi, sulkisitpa minut niin lujasti syliisi,
että koko maailma minulta katoaisi!”

Laulun viimeisessä säkeistössä on myytiomainen ajatus, joka löytyy mm. Rusalka oopperan päähenkilöltä, Rusalka merenneidolta. Ingrid laulaa:

“Kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ainoa ajatukseni on, että nyt se näkee sinut.”

Rusalka laulaa kuulle ja pyytää sitä välittämään rakkauden viestejä. Ingrid pohtii, mahtaako Jon ajatella häntä. Yhteistä Ingridille ja Rusalkalle on, että kumpikin luopui jostain omasta ainutlaatuisuudestaan. Rusalka vaihtoi merenneidon pyrstön jalkoihin, joilla ei oikein pystynyt liikkumaan. Ingridin luonteenomainen huolettomuus ja iloisuus vaihtui epätietoiseen kaihoon.

On aika mielenkiintoista pohtia tämän runon sisältöä juuri nyt, kun avioliittokeskustelu käy kiihkeänä. Mistä syntyy ihmisen valtava tarve saada sitoutua toiseen ihmiseen, itsensä menettäen, kuten Ingrid:

“Voi, sitoisitpa minut tiukoin sitein,
sitoisitpa minut niin, että siteet polttelisivat!
Voi, sulkisitpa minut niin lujasti syliisi,
että koko maailma minulta katoaisi!”

“Elsk” on iloa ja kaipuuta pursuava rakkauslaulu, jossa pelottavan maaninen sävy pääsee esille toiseksi viimeisessä säkeistössä:

Voi sinua, joka asut sydämessäni,
olet vallannut kaikki ajatukseni;
jokainen pieni päähänpistokin
kuiskii vain sinusta, sinusta.

Enää eivät arjen asiat ja vuorenrinne täynnä mustikoita herätäkään iloa vaan kaihon ajatuksia rakastettua kohtaan. Keskellä rakkauden hurmiota voi aavistaa, että kohtalo ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa.

Elsk Susiemojen konsertissa 30.10.2010. Kiitos Andritz  ja Mauri Suomivuori

Ann-Sofie von Otterin hieno tulkinta

Käännökset: Riitta Bergroth

Edvard Grieg – Haugtussa. Laulut 2, 3 ja 4

Sarjan laulut 2,3 ja 4 jäävät pois tämän kertaisesta konsertista. Aika ei riittäisi koko sarjan esittämiseen. Valitsin jättää juuri nämä laulut pois, koska vaikka ne kertovat jotain hyvin tärkeää tarinan kannalta niin ne kuitenkin enemmänkin taustoittavat tarinaa kuin vievät sitä eteenpäin.

No “Veslemøy” eli nuori neito on äärettömän tärkeä runo, jotta voidaan ymmärtää Ingridiä ja tuntemuksiaan elämän tapahtumista. Laulussa kerrotaan, että Ingrid on

“Hän on siro, tumma ja solakka,
hänellä on puhtaat piirteet,
syvät harmaat silmät
ja rauhallinen unelmoiva olemus.”

Ingrid oli siis erilainen vaaleiden ja vahvojen norjalaistyttöjen joukossa.  Kerrotaan myös, että hän on hillitty, heikko ja hento ja hän katsoo “aivan kuin toiseen maailmaan”.

Kolmannessa runossa “Blåbær-Li”, Mustikkarinne  kuvaillaan Ingridin iloista luonnetta. Ensimmäisessä säkeistössä hän puhtaasti vain iloitsee kun rinteessä on niin paljon mustikoita. Seuraavissa säkeistöissä hän alkaa pohtia, entä mitä jos vaaroja tulisi eteen. Karhu? Tai kettu?…. tai ehkä “se hauska poika tuolta Skare-Brôtesta”. Viimeisessä säkeistössä hän kuitenkin toteaa: “

“Voi, mitä hullutuksia mietinkään!
Päivä on jo pitkällä…
Täytyypä mennä katsomaan karjaa,
siellä Dokka-lehmä jo odottaa suolaa.”

Tuo hauska poika on nimeltään Jon. Poika, josta Ingrid on unelmoinut, mutta käytännöllisenä tyttönä Ingrid ei ole antanut itselleen lupaa ajatella häntä liikaa.

Neljännessä laulussa on jo tosi kyseessä.  Runon nimi “Møte”, kohtaaminen kertoo jo kaiken. Ja kertokoon runo asian omin sanoin:

“Eräänä sunnuntaina hän istuu ikävöiden
rinteellä suloisissa mietteissään,
sydän sykkii rinnassa täytenä ja raskaana,
ja unelma herää väristen ja hiljaa.
Silloin kulkee kuin kangastus yli kukkulan;
hänen kasvojaan kuumottaa; – sieltä tulee hänen komea rakkaansa.

Äkillisen hämmennyksen vallassa hän haluaa piiloutua
mutta pysähtyy lumoutuneena ja kääntää katseensa poikaan;
he pitelevät toistensa lämpimiä käsiä
ja seisovat neuvottomina.
Silloin tyttö sanoo ihaillen:
“Kylläpä sinä oletkin iso!”

Ja illan viiletessä
he hakeutuvat kaivaten yhä lähemmäksi toisiaan,
nuori käsivarsi kiertyy äkkiä kaulalle
ja huulet painuvat vavisten toisiaan vasten.
Kaikki katoaa. Ja lämpimässä illassa
tyttö nukkuu onnesta kuumissaan hänen käsivarsillaan.”

Rakastavaiset nukahtavat toistensa käsivarsille Gjætarstova nimisessä luolassa, paikassa, josta on tuleva heidän salainen kohtaamispaikkansa.

(Käännös Riitta Bergroth. Käännöksiä ei saa käyttää ilman kääntäjän lupaa)

Linkkejä:

Nuori tyttö

Mustikkarinne

Kohtaaminen

 

Edvard Grieg – Haugtussa nr. 1 Kuului laulua

1. Det Syng  Å veit du den Draum, og veit du den Song, so vil du Tonane gøyma; og gilja det for deg so mang ein Gong, rett aldri so kann du det gløyma. Å hildrande du! Med meg skal du bu; i Blåhaugen skal du din Sylvrokk snu. Du skal ikkje fæle den mjuke Nott, då Draumen slær ut sine Vengjer i linnare Ljos enn Dagen hev ått og Tonar frå stillare Strengjer. Det voggar um Li, det svævest av Strid, og Dagen ei kjenner den Sæle-Tid. Du skal ikkje ræddast den Elskhug vill, som syndar og græt og gløymer; hans Famn er heit og hans Hug er mild, og Bjørnen arge han tøymer. Å hildrande du! Med meg skal du bu; i Blåhaugen skal du din Sylvrokk snu.

1. Kuului laulua  Jos tunnet sen unen ja jos tunnet sen laulun, haluat säilyttää sävelet mielessäsi; ja vaikka tunsit niin monesti houkutusta, et voi sitä milloinkaan unohtaa. Voi sinua lumoavaa! Minun kanssani sinä olet asuva; Sinivuorella pyörität hopearukkiasi. Sinun ei tarvitse pelätä lempeää yötä, kun uni levittää siipensä päivää hämyisämmässä valossa ja hiljaisempien kielten soidessa. Vuorenrinteessä keinahtelee, kaikki riita kaikkoaa, eikä päivä tunne näitä autuuden hetkiä. Sinun ei tarvitse pelätä kiihkeää rakkautta, joka tekee syntiä, itkee ja unohtaa; hänen sylinsä on kuuma ja sydämensä lempeä, ja hän kesyttää vihaisen karhunkin. Voi sinua lumoavaa! Minun kanssani sinä olet asuva; Sinivuorella pyörität hopearukkiasi.

Käännös: Riitta Bergroth

Haugtussa -sarjan ensimmäisessä laulussa on läsnä kaksi ihmiselämän suurimmista asioista: herääminen seksuaalisuuteen ja elämän kohtalonomaisuuden oivaltaminen.

Arne Garborgin runosarjan, joka käsittää 71 runoa, keskeinen hahmo on Ingrid, näkijä. Ingrid on myös laulusarjan toinen kertoja, kertoessaan jo vanhus, joka muistelee valtaisaa rakkauttaan ja sitä seurannutta suurta pettymystä. Toinen kertoja on sarjan esittäjä, joka kertoo Ingridistä käyttämällä sanaa “ho” hän.

Nuorena Ingrid asuu kahdestaan äitinsä kanssa pienessä mökissä. Laulu kertoo kuinka Ingrid kuulee tuulessa vuoren kutsun: “sinä lumoava olet asuva minun kanssani, täällä sinä pyörität hopearukkiasi”. Hopealangan kutominen liittyy muinaiseen pohjoismaiseen tarustoon kohtalottarista, jotka punovat kohtalon lankaa. Laulussa Ingrid oivaltaa, että hänen kohtalonsa on vuorenrinteellä, siellä, missä “keinahtelee ja kaikki riita kaikkoaa”.

Ingrid on saanut näkemisen lahjan kohdattuaan kuolleen enonsa hautausmaalla. Vuoren näyt ja tuulen kutsu on hänelle totisinta totta. Yöllä ilmestyvä kuollut sisar varoittaa Ingridiä kuuntelemasta kutsua ja niinpä Ingrid jää vuohipaimeneksi äitinsä majaan.

Kansainvälisen metsäalanyhtiön Andritzin ystävällisellä tuella konsertti voitiin äänittää. Susiemot kiittävät Vesa Saarista avusta.

Det Syng laulun Temppeliaukion kirkossa äänitettynä voi kuunnella täältä . Äänityksestä vastasi Mauri Suomivuori apunaan Nicholas Andersson. Kiitämme molempia.

Kirsten Flagstadin esittämänä:

Seuraavaksi esityksestä poisjäävät laulut Veslemöy, Blå-baers Li ja Möte.

- ca

Edvard Grieg: Haugtussa

Konsertissa esittämäni laulusarja Haugtussa käsittää kahdeksan laulua. Konsertissa kuullaan kuitenkin niistä vain viisi, koko sarja olisi tässä tilaisuudessa liian pitkä esitettäväksi.

Olen valinnut viisi esitettävää kappaletta tekstin pohjalta. Runot muodostavat tarinan rakkauden syttymisestä sydämessä, rakkaan löytymisen, rakkauden ilon, hylkäämisen ja lopulta pohdinnan joen rannalla.

Konserttia odotellessa kirjoitan jokaisesta laulusta erikseen, myös pois jäävistä kappaleista. Näin kuulija voi muodostaa kokonaiskuvan laulusarjasta ennen esitystä ja antaa konsertissa musiikin kertoa tarinaa.

Edvard Grieg on Norjan tunnetuin säveltäjä. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Henrik Ibsenin näytelmään sävelletty Peer Gynt (opus 23). Kukapa ei olisi kuullut Vuorenpeikkojen tanssia luolassa tai Solveigin laulun kaipaavia säveliä?

Haugtussa kuuluu Griegin myöhäisempään tuotantoon. Opus numero on 67 (/74). Haugtussa muistuttaa hiukan Franz Schubertin kuuluisaa “Die Schöne Müllerin” laulusarjaa. Molempien laulusarjojen perustana on rakkauden ja hylkäämisen teema sekä keskustelu joen kanssa.

Haugtussa perustuu runoilija Arne Garborgin kokoelmaan, johon kuuluu 71 runoa. Alun perin Grieg oli valinnut sarjaan 12 runoa, mutta päätyi kuitenkin lopulta  säveltämään niistä kahdeksan.

Haugtussan teki erityiseksi suuri idolini Kirsten Flagstad, Norjan lahja oopperalle. Flagstad teki Haugtussasta kolme eri levytystä ja arvatenkin esitti sitä aina, kun se vain oli mahdollista.

Itselleni Haugtussan laulaminen merkitsee todella paljon. Olen elämässäni kokenut samoja suruja, toiveita ja iloja kuin tuo paimentyttö. Ne ovat liittyneet meidän jokaisen elämään, riippumatta siitä, missä elämme, minkä ikäisiä olemme – miehiä tai naisia. Musiikin avulla omakohtaiset kokemukset välittyvät jalostuneina ja universaaleina taide-elämyksinä, jotka parhaimmillaan vavahduttavat sisimpiä tunteita parantavasti.

Äänellisesti Haugtussa on todella haastava. Minulle erityisesti ovat vaikeita matalat äänet ja jotkut oudot sävelkulut. Itse asiassa yksi syy valita Haugtussa ohjelmistoon oli saada voittaa alaääniin liittyvät vaikeudet.

Griegin musiikissa on jotain kulttuurisesti niin tuttua. Kansanomainen romantiikka, pohjolan valkeus ja kuulaus, kaihoisuus. Grieg tuntuu samalla tavalla rakkaalta kuin Sibelius – on kuin olisi kotona, kun laulaa tai kuuntelee näiden mestarien sävellyksiä.

Edvard Grieg syntyi Norjassa, Bergenissä 15.7.1843. Hän halusi rakentaa norjalaista identiteettiä musiikin avulla. Griegin musiikki sopii erinomaisesti hyväntekeväisyyskonserttiin, sillä hän piti musiikkia erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja järjesti useita ilmaiskonsertteja köyhille ja työläisille. “Kuulukoon musiikki ihmisille!” hän julisti.

Grieg kuoli vuonna 1907. Haugtussa on sävelletty v. 1898.

Seuraavassa artikkelissa laulusarjan ensimmäinen kappale “Det Syng”.

- ca